Tullut hieman hurahdettua ja tehty taas jotain ihan muuta kuin vietyä projektia eteenpäin… Eli siivottua omaa nurkkausta tallissa ja hieman muitakin paikkoja siinä samalla. Rakentaminen jäänyt osittain senkin takia jonkun verran jo jälkeen. Tosin ihan mukavaa puuhaa se tämäkin on ollut vaikka aikaa viekin ja hieman sottaavaista samalla. Otetaan siis likainen kansi, karstaa, öljyä ja kaikkea muuta mukavaa.



Tovi siinä meni ja hieman soodaa mutta lopputulos on jo melkein sellainen jotta sen tohtii viemään kotiin olohuoneeseen koristeeksi ja ehkä joskus autoon paikoilleen korjauksen jälkeen. Kansi on siis halki mutta ei se ole riittävän hyvä syy heittää sitä kierrätykseen… Voihan sitä koittaa korjata joskus ja puhtaanahan se on ihan nättikin vielä ;

Tags: kansi

Eilinen tuulettimen korjaus ei mennyt lopulta aivan putkeen. Lämmönsäätimistä kun vääntää kuumasta kylmään, kuuluu propellista kolinaa. Eihän sellaisella kehtaa ajaa, auki se pitää taas repiä. Tällä kertaa oli jo hieman aiempaa kokemusta takana joten irroitus kävi jo huomattavasti helpommin kun tiesi mitä työkaluja taskuun tunkee ja mitä mistäkin irroittaa että saa paketin kokonaan syliin ja siitä työpöydälle. Hankalaa se vieläkin oli, olisi ehkä helpottanut jos olisi irroittanut kojelaudan samalla mutta sen irroitus on vielä mysteeri joten antoi olla paikoillaan. Parit ruuvit irti ja vähän raottamista niin lähti se aiempikin hankala vaijeri irti. Tosin tänään oli asenteena ”irti se on saatava, sama se meneekö enää paikoilleen”. Ja irtihän se lähti joten koko paketin saattoi viedä tarkempaan tarkistukseen. Ylimääräisen pörinän syyksi paljastui se että potkuri oli hieman liian lähellä läppää joka säätää mitä kautta ilmaa ohjataan, kuumaa vai kylmää reittiä. Ongelman ratkaisuna potkuria hieman enemmän moottoria kohti, vaijereiden säätöä joka oli edellisen rempan jälkeen hieman huonoissa säädöissä. Ja löytyihan sieltä muutakin korjattavaa joka ei viimeksi niin kiinnostanut, lämmityslaitteen kopan tiivistykset jäi puruna käteen. Samalla ne sitten uusii kun kerrankin sai koko paketin kunnolla tarkastukseen.


Pörrää syvemmälle.


Oikealla läpivientikumin jäänteet, vasemalla korvaava osa nurkissa pyörineestä vesiletkusta jossa oli sisähalkaisija aavistuksen suurempi kuin lämppärin kennon putkien halkaisija. Ehkei paras vaihtoehto mutta ehdottomasti parempi kuin paikoillaan ollut korpuksi muuttunut kova kasa muovia joka hajoaa käsissä.


Samalla tapaa hajosi ilmanohjausläppien eristeet käsiin, pelkkää purua käsissä joten eristys varmaankin niin ja näin.



Kennoon uudet läpivientikumit survottuna paikoilleen.


Uudet ilmanohjainten tiivisteet kumimatosta jotka liimataan haperoiden tiivisteiden tilalle.


Kopan puoliskojen väliin tuleva tiiviste piti myös uusia vastaavalla materiaalilla kuin alkuperäinenkin joskus oli. Vielä vähän niputtamista, vaijereiden säätöä, potkurin hienosäätöä sormin maksimivirtauksen saamiseksi ja paketti paikoilleen. Vaijereiden säätöä vielä paikoilleen asettamisessa, vesiletkut kiinni ja viimeiset varmistukset. Sitten virran päälle ja pörrrrr. Meteli on huomattavasti hiljaisempi mutta ongelma jollain tapaa vielä samantyyppinen, ylimääräisiä ääniä kuuluu. Nyt ongelmana on liian väljä holkki moottorin akselin ja potkurin välissä joten pörrä vatkaa kun on vääntämisten jälkeen jo epätasapainossa. Ääni ei kuitenkaan ole enää niin paha, moottorin käydessä kuuluu niin monenmoista muutakin ääntä ettei sitä edes kunnolla huomaa. Häiritseväksi ongelmaksi se saattaa silti jossain vaiheessa vielä tulla... Mutta nyt ainakin tulee lämmintä ilmaa sieltä mistä pitääkin eikä ainoastaan kaasua polkemalla, edistys se tämäkin

Auto käymään, tyhjäkäynnille ja tarkkailemaan lämpömittaria joka edelleen tärisee hetken kuluttua kuin horkassa tiettyyn lämpötilaan noustessaan. Ei siis mitään uutta. Veden lämpömittari pitää siis uusia jossain vaiheessa, liian tärkeää tietoja notta tuollaisesta vapisevasta mittarista sitä luotettavasti pystyisi seuraamaan. Onneksi nyt pystyy jo päättelemään lämppärin puhalluksen lämmön määrän mukaan jotta ei tule paniikkitilannetta. Pikku koeajot jotta tietää paketin toimivan halutulla tavalla ja hyvinhän se tuntuu toimivan. Lämpöä tulee mutta ei kuitenkaan ihan polttavan kuumaa missään vaiheessa. Tuulilasiin tosin tulee hieman heikosti ilmaa mutta sille ei voi mitään ilman että tekisi koko lämppärin laatikon uusiksi voimakkaammalla tuulettimella. Kun koeajo oli jo miltei päätösessään, kuului *tshiih* ja eräs letku repesi. Ei kuitenkaan millää tapaa liittyen aikaisempiin korjauksiin vaan tällä kertaa ongelmat olikin ahtopuolella. Ahtopainemittari antoi ilmoitusta ongelmista ja ennen kuin kaasujalka ehti reagoimaan mittarin näkymistä, tuloksen näki jo taustapeilistä. Johtuen väärän letkun repeämisestä ja ei onneksi ollut kyseessä bensaletkut jotka tosin tihkuavat välillä turhankin runsaasti. Saatikka vesiletku. Vedet ja öljyt sekaisin.


Tämän episodin jälkeen olikin hyvä hetki aukaista juhannuksen ensimmäinen ja viimeinen lonkero. Sormella tunnustelua, vettähän tuo jälki on jos savupilvi jätti jotain epäilyksen aihetta. Öljytikun tarkistus, vieläkin yli puolenvälin mustaa öljyä, öljykorkki irti, harmaata muhjua korkissa. Eli mitä ilmeisemmin kansipahvi poksahtanut. Kannen vaihto olikin jo tiedossa joten ei sisänsä suuresti harmita. Se tosin harmittaa että kansipahvi petti, olisihan se ollut kivempi irroittaa ehjänä. Ilta oli tosin jo sen verran pitkällä että keskityin makkaroihin ja pihviin sekä lonkkuun ennemmin kuin autoon kun kerran ei ollut varastossa vielä ylimääräistä kansipahvia. Nyt ainakin on hyvä syy kansiremontille, toivottavasti jokunen aika sitten viety kansi on kohta valmis jotta sen voi asentaa paikoilleen. Tosin menee alakertakin samaiseen koneistamoon tarkistettavaksi että kaikki on kunnossa ja vähintäänkin pestäväksi jos muuta moitittavaa ei löydy. Ei vielä tässä vaiheessa kiinnostaisi turvautua varakoneisiin, kansi nyt oli muutenkin menossa vaihtoon.

Tags: kansi, lämmityslaite